Geometriset Toleranssit Suunta Kohtisuoruus
Kohtisuoruus (engl. perpendicularity) on suuntatoleranssi, joka määrittelee, kuinka tarkasti piirre – esimerkiksi pinta, reuna tai akseli – sijaitsee 90° kulmassa suhteessa viitepintaan tai -akseliin. Se ei siis mittaa piirteen sijaintia, vaan sen kulman poikkeamaa ideaalisesta kohtisuoruudesta. Kohtisuoruus kuuluu ISO 1101 -standardissa määriteltyihin suuntatoleransseihin.
Toleranssivyöhyke muodostetaan siten, että mitattavan piirteen on pysyttävä tietyn toleranssiarvon sisällä suhteessa datumiin. Jos kyseessä on pinta, toleranssivyöhyke on kaksi datumiin nähden kohtisuoraa tasoa, joiden väliin pinta on mahduttava. Jos kyse on akselista, vyöhyke muodostuu sylinteriksi, jonka akseli on kohtisuora valittuun datumiin nähden.
Käyttökohteet
- Reiät ja tapit: varmistetaan, että reikä on porattu tarkasti 90° kulmassa toiseen pintaan nähden, jotta tappi tai pultti asettuu oikein.
- Koneen liitospinnat: esim. rungon pinnat, joiden tulee olla täsmälleen kohtisuorassa, jotta kuormitus jakautuu tasaisesti.
- Johteet ja ohjauspinnat: estetään jumiutuminen ja epätasainen kuluminen, kun osien liike perustuu tarkkaan kulma-asentoon.
Merkintä ja tulkinta
Lieriön mitatun (todellisen) keskiviivan on oltava lieriön sisällä, jonka halkaisija on 0,01 ja joka on kohtisuorassa perustasoa A vastaan.

Toleranssialueen määritelmä
Jos toleranssin eteen on merkitty tunnus , toleranssialuetta rajoittaa lieriö, jonka halkaisija on t ja joka on kohtisuorassa peruselementtiä vastaan.

Merkitys valmistuksessa
Kohtisuoruus on erittäin tärkeä toiminnallisuutta määrittävä toleranssi, sillä jo pienikin kulmapoikkeama voi aiheuttaa liitoskohtiin välyksiä, jännityksiä tai toimintahäiriöitä. Esimerkiksi jos laakeripesä ei ole kohtisuorassa akseliin nähden, seurauksena voi olla epätasainen kuormitus ja nopea kuluminen.
Toisaalta liian tiukka kohtisuoruusvaatimus nostaa valmistuskustannuksia huomattavasti, koska tarkkuus edellyttää hienomekaanista koneistusta ja mittauksia. Suunnittelussa on siis löydettävä tasapaino käytännön toimivuuden ja valmistuksen taloudellisuuden välillä.